Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme, miten yksi ateria voi vaikuttaa paitsi yksilön terveyteen, myös paikalliseen yhteisöön ja globaaliin ympäristöön.
On olemassa sanonta: "Olet mitä syöt." Tämä tarkoittaa, että se, mitä syöt, määrittelee kuka olet. Ruoka ei ole vain jotain, mitä syömme täyttääksemme vatsamme. Syömäsi ruoka heijastaa ympäröivää kulttuuria, ja valitsemasi ruoka paljastaa persoonallisuutesi ja mieltymyksesi. Se, mitä syömme, on syvällisen tutkimuksen aihe paitsi humanistisesta ja yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta myös luonnontieteellisestä näkökulmasta. Ruoan säilömiseen ja kypsentämiseen liittyvistä kemiallisista prosesseista kehossamme tapahtuviin biologisiin prosesseihin, ruoan ravitsemuksen ymmärtäminen vaatii tietoa useilta akateemisilta aloilta.
Elintarvike- ja ravitsemustieteen merkitys tunnustetaan yhä enemmän. Viime aikoina on tehty aktiivista tutkimusta nykyaikaisten ruokailutottumusten vaikutuksista terveyteen. On havaittu, että syömämme ruoka ei vaikuta ainoastaan painoomme ja ulkonäköömme, vaan sillä on myös merkittävä vaikutus kroonisten sairauksien ehkäisyyn ja mielenterveyteen pitkällä aikavälillä. Siksi elintarvike- ja ravitsemustieteellä on tärkeä rooli paitsi yksilön myös kansanterveyden kannalta.
Tarkastellaanpa yhteisöravitsemusta, joka on nälänhädän uhan alla elävien raskaana olevien naisten ruoan ja ravitsemuksen ala. Yhteisöravitsemus on ruoan ja ravitsemuksen ala, joka keskittyy ravitsemuksen parantamiseen yhteisön jäsenten terveyden parantamiseksi, ja se on edustava esimerkki humanististen, yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden lähentymisestä. Näiden ihmisten auttamiseksi on välttämätöntä paitsi kehittää erittäin ravitsevia elintarvikkeita, myös ottaa huomioon tukea saavan alueen ruokakulttuuri. Tämä johtuu siitä, että vieraat ainesosat, koostumukset ja maut voidaan hylätä, vaikka ne olisivatkin ravitsevia. Siksi, jotta voidaan auttaa alueita, joilla on erityisiä ravitsemuksellisia puutteita, on ensin ymmärrettävä paikallisten asukkaiden ruokakulttuuri ja makutottumukset.
Esimerkiksi viime lukukaudella toteutimme osana ruoka- ja ravitsemuskurssia projektin proteiinin puutoksen parantamiseksi Afganistanissa. Kurssiin osallistuimme Afganistanissa toimivan voittoa tavoittelemattoman Nutrition & Education Instituten (NEI) tohtori Soon-Young Kwonin johtamaan "Toivon pavut -projektiin", ja kehitimme elintarvikkeita käyttämällä mungpapuja (valkoisia papuja). Tutkiessani tapoja ratkaista proteiinin puutos Afganistanissa, selvitin, miksi proteiinin puutosta ei esiintynyt Koreassa Korean sodan aikana, kun maa oli vastaavassa tilanteessa, ja havaitsin, että pavut olivat hyvä proteiinin lähde. Siksi käynnistettiin "Toivon pavut -projekti" papujen viljelyyn Afganistanissa proteiinin puutoksen ratkaisemiseksi.
Tuolloin Afganistanissa viljeltyjen papulajikkeiden joukossa mungpavut kasvoivat hyvin ja olivat ravitsemuksellisesti erinomaisia. Niiden proteiinipitoisuus oli 38 %, mikä oli korkeampi kuin muiden papujen, ja ne sisälsivät omega-3-rasvahappoja ja kuitua. Lisäksi paikallisille asukkaille tehdyt testit vahvistivat, että he pitivät mungpapuproteiinista enemmän kuin maitoproteiinista, joten seuraava askel oli kehittää reseptejä, joita paikalliset asukkaat voisivat valmistaa mungpavuista. Ensimmäinen asia, joka meidän oli tehtävä ennen ruoanlaittoa, oli tutkia afganistanilaista ruokakulttuuria. Tutkimme perinteisiä afganistanilaisia ruokia, tärkeimpiä viljelykasveja ja yleisiä ruokia, ja sitten loimme näiden tietojen perusteella reseptejä ja lähetimme ne Afganistaniin.
Tulokset olivat onnistuneita. Afganistanin asukkaat pitivät kaikista esittelemistämme resepteistä ja vastasivat, että he yrittäisivät valmistaa ne itse. Tämä olisi ollut vaikeaa saavuttaa ottamatta huomioon soijapapujen ravintosisältöä sekä Afganistanin kulttuuria ja herkkyyttä.
Vaikka maa ei olekaan sisällissodassa, yhteisöravitsemus on tutkimusala, jota voidaan käyttää auttamaan ravitsemuksellisista puutteista kärsiviä ihmisiä, vähäosaisista perheistä ja Pohjois-Koreasta ihmisiin ympäri maailmaa. Ruoka ja ravitsemus on erittäin tärkeä tutkimusala, koska se käsittelee ruokaa, jota ihmisten on syötävä selviytyäkseen. Lisäksi sen ominaisuudet mahdollistavat sen soveltamisen useille muille tutkimusaloille. Esimerkkejä ovat kouluruokailun hallinta ja ruokaan liittyvien lakien säätäminen. Tulevaisuudessa kiinnostus elintarviketiedettä ja ravitsemusta kohtaan kasvaa edelleen, kuten kiinnostus elintarviketurvallisuuteen, syöpää ehkäiseviin elintarvikkeisiin ja ikääntymistä hidastaviin elintarvikkeisiin, joten elintarviketieteen ja ravitsemustieteen osastoilla on enemmän työtä tehtävänä. Toivon, että tämä kiinnostus johtaa parempaan ymmärrykseen elintarviketieteestä ja ravitsemuksesta suuren yleisön keskuudessa.
Elintarviketieteen ja ravitsemustieteen soveltamisalueet ovat rajattomat. Esimerkiksi on mahdollista kehittää ja tuottaa uusia elintarvikkeita yhteistyössä elintarviketekniikan kanssa ja kehittää ruokavalioita tiettyjen sairauksien ehkäisemiseksi yhteistyössä lääketieteen kanssa. Lisäksi se voi edistää elintarviketeollisuuden kehitystä tutkimalla elintarvikkeiden hinnoittelupolitiikkaa ja kulutustottumuksia yhteistyössä taloustieteen kanssa. Tällaisen eri tieteenalojen lähentymisen kautta elintarviketiede ja ravitsemus kehittyvät jatkuvasti.
Lisäksi ympäristönsuojelu ja kestävä maatalous ovat nousemassa tärkeiksi tulevaisuuden kysymyksiksi. Elintarvike- ja ravitsemustieteellä voi olla merkittävä rooli näiden ongelmien ratkaisemisessa. Se voi esimerkiksi pyrkiä kestävään ruoantuotantoon ottamalla käyttöön ympäristöystävällisiä maatalousteknologioita ja tehdä tutkimusta sellaisten ruokajärjestelmien luomiseksi, jotka pystyvät vastaamaan ilmastonmuutokseen. Näiden toimien avulla elintarvike- ja ravitsemustiede voi edistää paitsi ihmisten terveyden myös planeetan terveyden suojelemista.
Siksi elintarvike- ja ravitsemustiede ei rajoitu yhteen alaan, vaan se kehittyy jatkuvasti yhtymällä useisiin muihin tieteenaloihin, ja sen merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Tämän avulla ihmiset voivat elää terveellisempää ja onnellisempaa elämää.