Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme nopeasti kehittyvän teknologian vaikutusta yhteiskuntaamme ja kontrollin tarvetta.
Teknologia, joka on ollut olemassa ihmisyhteiskunnan rinnalla pitkään, on kehittynyt nopeasti teollisen vallankumouksen jälkeen. Tämän seurauksena teknologian vaikutus on kasvanut päivä päivältä, eikä nykyään kukaan voi paeta sen vaikutusta. Teknologia on laajentunut yksinkertaisesta työkalusta syvälle ihmiselämään, maksimoiden elämämme mukavuuden ja tehokkuuden. Esimerkiksi viestintäteknologian kehitys on yhdistänyt maailmaa ja tehnyt tiedonsaannista ja tiedonvaihdosta sujuvampaa kuin koskaan ennen. Tämän teknologian hyödyt ovat tuoneet mukanaan merkittäviä muutoksia paitsi jokapäiväisessä elämässämme myös yhteiskunnan eri osa-alueilla, kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa ja taloudessa.
Onko teknologisella kehityksellä siis vain myönteinen vaikutus elämänlaadun parantamiseen ja yhteiskunnan edistämiseen? Ei välttämättä. Teknologisella kehityksellä on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan. Esimerkiksi automaation ja tekoälyn käyttöönotto on parantanut dramaattisesti tuottavuutta, mutta se on myös johtanut monien työpaikkojen menetykseen ja eriarvoisuuden lisääntymiseen. Lisäksi yksityisyyden suojaan liittyvät kiistat kärjistyvät digitaalisen teknologian laajentumisen myötä. Näistä syistä on noussut esiin tarve teknologian sosiaaliselle kontrollille. Vastauksena tähän teknologian arvioinnista on tullut kansallinen teknologiapolitiikan väline.
Teknologian arvioinnin tavoitteena on kontrolloida teknologisen muutoksen suuntaa ja nopeutta siten, että myönteiset vaikutukset maksimoidaan ja kielteiset vaikutukset minimoidaan asiantuntijoiden, sidosryhmien ja suuren yleisön tekemän arvion perusteella tietyn teknologian yhteiskunnallisista vaikutuksista. Kyse ei ole pelkästään teknologisen kehityksen edistämisestä, vaan osa pyrkimystä varmistaa, että teknologia on linjassa inhimillisten arvojen ja yhteiskunnallisten tarpeiden kanssa. Tässä prosessissa otetaan kattavasti huomioon teknologian eettiset näkökohdat, sen ympäristövaikutukset ja taloudelliset heijastusvaikutukset. Erityisen tärkeää on ottaa huomioon teknologian pitkän aikavälin vaikutukset ja jopa sukupolvien välinen tasa-arvo.
Varhaisissa teknologiavaikutusten arvioinneissa keskityttiin usein jo kehitettyjen teknologioiden yhteiskunnallisten vaikutusten arviointiin ja määräämiseen jälkikäteen. Tällaiset jälkikäteisarvioinnit ja -määräykset törmäsivät kuitenkin teknologian "kontrollidilemmaan". Kontrollidilemma viittaa tilanteeseen, jossa vaikka teknologia todettaisiin ongelmalliseksi teknologiavaikutusten arvioinnissa, sen kehitystä on lähes mahdotonta pysäyttää, jos se on jo pitkällä. Tämä dilemma vaikeuttaa teknologian yhteiskunnallista kontrollia. Lopulta kontrollidilemma paljasti jälkikäteisen teknologiavaikutusten arvioinnin rajoitukset sen alkuperäisen tarkoituksen, teknologian kontrollin, saavuttamisessa.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi syntyi uudenlainen teknologiavaikutusten arviointi, joka aktiivisesti kannustaa teknologista muutosta yhteiskunnallisesti toivottuun suuntaan arvioimalla jatkuvasti koko teknologian kehitysprosessia. Tämä perustui sosiologiseen oivallukseen, että teknologia ei vaikuta yhteiskuntaan vain yksipuolisesti, vaan että yhteiskunta voi myös vaikuttaa teknologisen muutoksen sisältöön ja nopeuteen. Tätä uutta teknologiavaikutusten arviointia pidetään perinteisempää teknologiavaikutusten arviointia menestyksekkäämpänä teknologian hallinnan kannalta, koska se keskittyy teknologian kehitysprosessiin. Yhteiskunnallinen kontrolli teknologian suhteen ei enää rajoitu jälkikäteen tehtäviin toimenpiteisiin, vaan siitä on tullut tehokkaampaa tarjoamalla mahdollisuuksia jatkuvaan puuttumiseen teknologian kehityksen alkuvaiheista lähtien.
Onko tämä uusi teknologiavaikutusten arviointi siis ratkaissut kontrolliongelman kokonaan? Tähän kysymykseen on vaikea vastata yksiselitteisesti kyllä. Ensinnäkin teknologisen kehityksen suunta on erittäin epävarma, mikä vaikeuttaa teknologian vaikutusten tarkkaa ennustamista edes ennakko- ja prosessikeskeisten arviointien avulla. Vaikka tekisimme tarkkoja ennusteita ja toteuttaisimme asianmukaisia teknologiapolitiikkoja teknologian hallitsemiseksi, näillä politiikoilla voi olla tahattomia seurauksia. Esimerkiksi ympäristön suojelemiseksi kehitetty teknologia voi päätyä tuhlaamaan resursseja odottamattomilla tavoilla tai aiheuttamaan uudenlaisia saasteita. Tällaiset tilanteet osoittavat teknologian hallinnan luontaiset rajoitukset.
Siitä huolimatta, ottaen huomioon tarpeen arvioida ja valvoa yhä merkittävämpää yhteiskunnallista vaikutusta omaavia teknologioita, teknologiavaikutusten arviointi on tällä hetkellä paras käytettävissä oleva teknologiapolitiikan työkalu. Yhteiskunnan ja teknologian yhteisevoluution prosessissa teknologiavaikutusten arvioinnilla on tärkeä rooli yhteiskunnallisen konsensuksen saavuttamisessa ja teknologian mukauttamisessa yhteiskunnallisten arvojen ja tavoitteiden mukaiseksi. Lisäksi se voi auttaa maksimoimaan uusien teknologisten innovaatioiden positiivisen potentiaalin sen sijaan, että se vain vähentäisi teknologian haitallisia vaikutuksia. Viime kädessä teknologiavaikutusten arviointi toimii oppaana yhteiskunnan tulevaisuudelle ja on vakiinnuttamassa asemaansa olennaisena prosessina ihmisten ja teknologian rinnakkaiselolle.
