Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme tiedemiehiltä ja insinööreiltä edellytettävää eettistä vastuuta tieteen ja teknologian arvoneutraaliutta koskevien keskustelujen pohjalta.
Internet-yhteyden avulla voit ostaa tavaroita ostoskeskuksesta toiselta puolelta maapalloa ja lentää minne tahansa puolessa päivässä. Nautimme teknologiasta, joka oli ennenkuulumatonta vain 100 vuotta sitten, ja tieteestä ja teknologiasta tulee tulevaisuudessa entistäkin suurempi osa elämäämme. Mutta tieteen ja teknologian tullessa yhä suuremmassa määrin osaksi elämäämme, teknologian sivuvaikutukset muuttuvat vakavammiksi. Henkilökohtaisten tietojen vuodot internetin kautta ovat yleisiä, ja liiallisesta internetin käytöstä johtuva internetriippuvuus on vakava sosiaalinen ongelma. Lisäksi liikenteen, kuten lentokoneiden, päästämät kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä ja uhkaavat ympäristöä. Vaikka näiden vahinkojen ensisijainen syy on teknologian käyttäjillä, tiedemiehet ja insinöörit voidaan myös pitää vastuullisina siinä mielessä, että heidän teknologinen kehityksensä oli vahinkojen lähtökohta. Pitäisikö tiedemiesten ja insinöörien tässä tilanteessa olla vastuussa kehittämiensä teknologioiden aiheuttamista ongelmista? Jos näin on, millaisen kannan tiedemiesten ja insinöörien tulisi ottaa tulevaisuuden teknologiseen kehitykseen, ja millaisia yhteiskunnallisia järjestelmiä tulisi luoda heidän tukemisekseen?
Näihin kysymyksiin vastaamiseksi meidän on ensin keskusteltava teknologian arvoneutraaliudesta. Teknologian arvoneutraaliudella on kaksi päämerkitystä. Toinen on filosofinen ja toinen koskee yhteiskunnan, tieteen ja teknologian välistä vuorovaikutusta. Filosofisesta näkökulmasta arvoneutraaliuden kannattajat väittävät, että teknologia on tieteenala, joka käsittelee faktoja, kuten tiede, eikä siksi liity subjektiivisiin arvoarviointiimme. Tämä väite on selvästi virheellinen, kun tarkastellaan teknologian sanakirjamääritelmää. Teknologia määritellään "prosessiksi, jossa tieteellistä teoriaa sovelletaan luonnonobjektien hyödyllisiksi tekemiseksi ihmisen elämässä". Toisin sanoen teknologia ei ole pelkästään tietoa, vaan käsite, joka sisältää sen soveltamisprosessin, joten arvoarvioinnit tulevat väistämättä mukaan määritettäessä, ovatko teknologian vaikutukset hyödyllisiä ihmisen elämässä. Siksi filosofisessa mielessä teknologia ei ole arvoneutraalia.
Toiseksi on olemassa näkemys, jonka mukaan tiede ja teknologia ovat arvoneutraaleja, koska niillä ei ole sosiaalista ideologiaa tai poliittista luonnetta. Tästä näkökulmasta eettiset kysymykset, kuten teknologian väärinkäyttö, ovat yhteiskunnan tai teknologiaa hyödyntävien poliitikkojen vastuulla, ja tiedemiesten ja insinöörien tulisi keskittyä vain teknologian kehittämiseen. Tiedemiehet ja insinöörit saavat kuitenkin väistämättä taloudellista ja poliittista vaikutusta teknologian kehittämisprosessissa, ja nämä vaikutukset heijastuvat suoraan tieteeseen ja teknologiaan. Tarkastellaan taloudellisia vaikutuksia. Kapitalismin aikakaudella tiedemiehet ja insinöörit ovat väistämättä pääoman tai kapitalistien suoraan tai epäsuorasti vaikutuksen alaisia. Teknologian kehittäminen aiheuttaa väistämättä kustannuksia, ja näiden kustannusten kattamiseksi tiedemiehet ja insinöörit kehittävät teknologiaa pääoman haluamaan suuntaan. Lisäksi tieteen edetessä tieteen ja teknologian kehittämiskustannukset ovat kasvaneet, ja riippuvuus pääomasta on luonnollisesti kasvanut. Siksi tiedettä ja teknologiaa kehitetään tiettyjä ryhmiä tai tarkoituksia varten pääoman ikeen alla. Uusien lääkkeiden kehittämisessä se, että kehittyneissä maissa tehdään enemmän tutkimusta suhteellisesti vähemmän kuolemaan johtavista sairauksista kuin endeemisistä sairauksista, jotka vaativat lukemattomia ihmishenkiä kehitysmaissa, osoittaa selvästi teknologian riippuvuuden pääomasta. Tarkastellaanpa nyt poliittista vaikutusvaltaa. 20-luvulla ihmiskunta koki tietovallankumouksen, joka johti teknologisiin innovaatioihin. Tämän seurauksena teknologiasta itsestään tuli kansallisen ja sosiaalisen kilpailukyvyn lähde, ja ihmisyhteiskunnasta tuli "tietoon perustuva yhteiskunta", jossa tieteellinen tieto luo arvoa ja edistää yhteiskuntaa. Siksi monet maat ovat omaksuneet politiikkoja, jotka ohjaavat tiedemiehiä ja insinöörejä kehittämään tiettyjä teknologioita, ja tässä prosessissa teknologiaan on liittynyt poliittisia tavoitteita. Tämä selittää, miksi ydinfissio- ja avaruustutkimusteknologiat kehittyivät niin paljon nopeammin kuin muut teknologiat aiemmin. Siksi on vaikea nähdä tiedettä ja teknologiaa vailla ideologiaa ja politiikkaa, eikä niiden arvoneutraaliutta voida myöskään osoittaa.
Tähän mennessä olemme tarkastelleet kahta tieteen ja teknologian arvoneutraaliuden merkitystä ja tulleet siihen tulokseen, että teknologia ei ole arvoneutraalia kummassakaan mielessä. Jos on selvää, että teknologia ei ole riippumaton yhteiskunnasta, vaan vaikuttaa siihen ja on sen vaikutuksen alaisena, niin teknologiaa luovien tiedemiesten ja insinöörien yhteiskunnallista vastuuta tulisi korostaa nykypäivän teknologiavaltaisessa yhteiskunnassa. Mitä vastuita tiedemiehillä ja insinööreillä sitten on? Heidän perustavanlaatuisin vastuunsa on parantaa ihmisten elämänlaatua teknologian avulla. Koska teknologia on kuitenkin suunniteltu parantamaan ihmisten elämänlaatua jollain tavalla, tiedemiesten ja insinöörien on keskityttävä enemmän tilanteisiin, joissa heidän teknologiansa voi tahattomasti vahingoittaa ihmisiä. Syy siihen, miksi ihmiselämälle hyödylliseksi luotu teknologia paradoksaalisesti heikentää ihmisten elämänlaatua, on se, että teknologiaan voidaan yhdistää erilaisia eettisiä kysymyksiä. Esimerkiksi ihmisen geneettistä tietoa ja alkion kantasoluja hyödyntävästä bioteknologiasta on tullut kiistanalaista sen suoran yhteyden vuoksi bioetiikkaan, ja internetin kehitys on nostanut esiin eettisiä kysymyksiä henkilötietojen vuotamisesta ja tekijänoikeuksista. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi yksittäisten tiedemiesten ja insinöörien ponnistelut on asetettava etusijalle. Siksi on tarpeen tarkastella perusteellisesti prosessia, jonka kautta teknologian aiheuttamat ongelmat aiemmin syntyivät, ja tämän perusteella on tarpeen tehdä tavaksi pohtia eettisiä kysymyksiä, joita parhaillaan kehitteillä oleva teknologia voi aiheuttaa. Lisäksi objektiivisuuden säilyttämiseksi tulisi edistää eettisten kysymysten keskustelukulttuuria saman alan tutkijoiden kesken.
Yksittäisten tiedemiesten ja insinöörien eettisen vastuun tuntemisessa ja toteuttamisessa on kuitenkin useita vaikeuksia. Ensinnäkin moderni tiede ja teknologia kehittyvät eri alojen tiedemiesten ja insinöörien yhteistyön kautta. Ei ole esimerkiksi liioiteltua sanoa, että laajamittaiset tutkimushankkeet, kuten hiukkaskiihdyttimen kehityshanke, joka oli tärkeä askel Higgsin hiukkasen löytämisessä, mahdollistuivat tiedemiesten ja insinöörien yhteistyön ansiosta ympäri maailmaa. Kun niin monet ihmiset kokoontuvat tekemään tutkimusta, on kuitenkin paitsi vaikeaa pitää ketään vastuullisena eettisten kysymysten ilmetessä, myös yksittäiset tiedemiehet ovat alttiita lankeamaan ansaan uskoa, etteivät he ole vastuussa. Toiseksi useimmat tiedemiehet ja insinöörit työskentelevät valtion virastoissa tai yksityisissä tutkimuslaitoksissa. Siksi, vaikka he tuntisivat eettistä vastuuta, heidän henkilökohtaisen turvallisuutensa määrää heidän työnantajansa, joten kun heidän velvollisuutensa työntekijöinä ovat ristiriidassa heidän eettisten vastuidensa kanssa, tiedemiehet ja insinöörit eivät voi helposti valita jälkimmäistä. Toisin sanoen tiedemiehet ja insinöörit ovat asemassa, jossa heidän on vaikea toimia ilmiantajina. Kolmanneksi, kun tieteestä ja teknologiasta on tullut tärkeä osa yhteiskuntaa, niiden käyttöä on vaikea estää eettisten kysymysten ilmetessä. Jos internetin käyttö kielletään sen aiheuttamien henkilötietojen vuotojen vuoksi, se aiheuttaa entistä suurempaa sosiaalista kaaosta.
Siksi sosiaalisten järjestelmien on oltava olemassa edellä mainittujen vaikeuksien voittamiseksi. Ensinnäkin vastuun selkeyttämiseksi tarvitaan sosiaalisesti hyväksyttäviä periaatteita vastuunjaolle. Sen periaatteen lisäksi, että enemmän vastuuta siirtyy sosiaalisesti hyväksytyille esimiehille, on kohtuullista, että teknikot, jotka ovat lähempänä sovellusvaihetta kuin perustason teknikkoja, kantavat enemmän vastuuta teknisistä näkökohdista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö perustason teknikot olisi vastuussa. Monissa tapauksissa tieteen ja teknologian perustason teknikot ovat epävarmoja siitä, miten oman tutkimuksen tuloksia hyödynnetään ja mitä tuloksia tuotetaan. Siksi perustason tiedemiehillä ja insinööreillä on vastuu harkita perusteellisesti, miten heidän oma tutkimuksensa sopii tutkimuksen kokonaiskontekstiin ja miten sitä voidaan soveltaa tulevaisuudessa, ja tämän perusteella heidän tulisi antaa neuvoja myöhempien vaiheiden tiedemiehille ja insinööreille. Lisäksi tiedemiehille ja insinööreille tulisi antaa mahdollisuus puhua vastuullisesti, kun he tunnistavat eettisiä kysymyksiä. Tätä varten kattava sosiaalinen turvaverkko ilmiantajille on välttämätön. Vaikka tällä hetkellä on olemassa laki nimeltä ilmiantajien suojelulaki, on monia tapauksia, joissa ilmiantajia rangaistaan muista syistä kuin ilmiantajien toiminnasta, ja järjestelmään on esitetty parannuksia. Lopuksi uskon, että yhteiskunnassa jo tärkeässä asemassa oleviin teknologioihin liittyvät eettiset kysymykset tulisi ratkaista sosiaalisella tasolla hallituksen politiikan kautta. Tässä prosessissa on kuitenkin välttämätöntä hyödyntää aktiivisesti kansalaisten konsensuskonferenssijärjestelmää. Kansalaiskokous on foorumityyppinen järjestelmä, jossa tavalliset kansalaiset, jotka valitaan kuten valamiehistön jäsenet tuomioistuimessa, vaihtavat mielipiteitä asiantuntijoiden kanssa tieteellisistä ja teknologisista aiheista, pääsevät keskenään konsensukseen ja heijastavat tätä konsensusta päätöksentekoprosessissa. Tällä lähestymistavalla on se etu, että se vähentää politiikan täytäntöönpanon kielteisiä vaikutuksia, koska tiede- ja teknologiapolitiikkaa ei päätä ainoastaan hallitus, vaan se heijastaa myös kansalaisten mielipiteitä. Lisäksi kansalaisten konsensuskonferenssijärjestelmä on positiivinen siinä mielessä, että se lisää tietoisuutta teknologiaan liittyvistä eettisistä kysymyksistä paitsi tiedemiesten ja insinöörien myös suuren yleisön keskuudessa, mikä parantaa sosiaalista oppimista tiettyjen teknologioiden eettisistä kysymyksistä ja antaa kansalaisille itselleen mahdollisuuden vähentää tällaisten teknologioiden aiheuttamia vahinkoja.
Teknologia muuttaa yhteiskuntaa, ja yhteiskunta puolestaan vaikuttaa teknologian kehitykseen. Kaikkia näitä prosesseja välittävät tiedemiehet ja insinöörit. Siksi nyky-yhteiskunnassa, jossa tiede ja teknologia määräävät yhteiskunnallisen kehityksen suunnan, tiedemiehiltä ja insinööreiltä vaaditaan eettistä vastuuntuntoa. Tämä vastuuntunto voi toteutua täysin vain, jos yhteiskunnalliset instituutiot tukevat sitä. Jos pyrimme ratkaisemaan eettisiä kysymyksiä yhteiskunnan ja teknologian välisen suhteen tarkkojen näkemysten perusteella, ihmisyhteiskunta voi nauttia teknologian myönteisistä puolista ja samalla minimoida sen kielteiset vaikutukset.
