Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme paitsi eettisten arvojen oikeutusta, myös tapoja motivoida ihmisiä todella noudattamaan niitä.
”Ikäihmisten kunnioittaminen” on yhteiskunnassamme jaettu eettinen arvo. Ikäihmisten kunnioittaminen ylittää pelkän kohteliaisuuden tai tavan ja tarkoittaa ihmiselämän kunnioittamista, mikä on tärkeä tekijä sosiaalisen solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Näiden arvojen harjoittaminen kumpuaa motivaatiosta. Tästä voidaan johtaa kaksi etiikan ydintehtävää. Toinen on oikeuttamisen tehtävä, joka todistaa moraalisten periaatteiden, sääntöjen tai eettisen käyttäytymisen arvon, ja toinen on motivoinnin tehtävä, joka saa käyttäytymisen harjoittamaan näitä arvoja. Oikeuttamisen tehtävänä on määrittää, mikä on oikeutettua ja miksi, kun taas motivoinnin tehtävänä on pohtia, miten käyttäytymistä ohjataan ja saatetaan harjoittelemaan. Nämä kaksi ovat etiikan kaksoispilaria, mutta aikakaudesta riippuen etiikan pääpaino on taipuvainen kallistumaan jompaankumpaan.
Ennen nykyaikaa etiikka sekä idässä että lännessä perustui tiettyyn metafysiikkaan. Esimerkiksi antiikin Kreikan filosofia haki eettistä oikeutusta ideoiden maailman kautta, kun taas idän kungfutselaisuus esitti taivaalliseen tiehen perustuvia moraaliperiaatteita. Lisäksi, koska tämän aikakauden etiikka perustui tiettyihin yhteisöihin, se oli juurtunut näiden yhteisöjen historiaan ja perinteisiin ja nojasi tiettyihin poliittisiin ja oikeudellisiin käytäntöihin. Tästä syystä etiikka tunnusti näiden perinteiden ja käytäntöjen auktoriteetin ja keskittyi niistä johdettuihin normeihin ja etiikkaan perustuvaan motivaatioon. Tällä eettisellä järjestelmällä oli rooli yksilöiden moraalisen kasvun luonnollisessa edistämisessä heidän yhteisöjensä historian ja perinteiden puitteissa.
Kun etiikka keskittyy motivaatioon eikä oikeutukseen, siihen liittyvä eettinen järjestelmä muuttuu dogmaattiseksi, vakiintuu käytäntöihin ja tapoihin ja johtaa konservatismiin ja autoritarismiin vallitsevan tilanteen ylläpitämiseksi. Esimerkiksi keskiajan Euroopassa kristillinen etiikka muodosti kirkon auktoriteettiin perustuvan eettisen järjestelmän, jota noudatettiin tiukasti uskonnollisten tapojen ja oppien mukaisesti. Yleensä, kun hyvin järjestynyt yhteisö on vakaa, oikeutuksen tarve ei ole niin vakava. Kuitenkin, kun vakaa yhteisö hajoaa ja uusi yhteisö muodostuu, etualalle nousee uuden normijärjestelmän oikeuttaminen järjestyksen ylläpitämiseksi.
Keskiajalta nykyaikaan siirryttäessä yksilöitä yhdistävät ja heidän välisiä konflikteja lieventävät siteet heikkenivät vähitellen, ja kaupalliset suhteet lisääntyivät vähitellen. Tämän seurauksena individualismi nousi hallitsevaksi ja oikeuttamisvaatimukset kasvoivat räjähdysmäisesti. Tässä tilanteessa moderni etiikka on keskittynyt velvollisuuksien, oikeuksien ja vastuiden oikeuttamiseen, eikä se ole siksi pystynyt riittävästi käsittelemään eettisen käyttäytymisen taustalla olevia motiiveja. Motivoinnin tehtävä ei rajoitu pelkästään normien esittämiseen, vaan sen on sisällettävä myös menetelmät, joilla ihmiset saadaan noudattamaan näitä normeja, ja moderni etiikka on tässä suhteessa ollut jossain määrin puutteellinen.
Tässä tilanteessa uusi lähestymistapa eettisen käyttäytymisen edistämiseksi tuli välttämättömäksi. Erityisesti nyky-yhteiskunnan monimuotoisuuden ja monimutkaisuuden lisääntyessä on tullut entistä tärkeämmäksi ymmärtää yksilöllisiä motivaatioita ja kehittää menetelmiä eettisen käyttäytymisen edistämiseksi tämän ymmärryksen perusteella. Tarvitaan ponnisteluja eettisten motivaatiostrategioiden kehittämiseksi muiden akateemisten alojen, kuten sosiaalipsykologian ja käyttäytymistaloustieteen, tutkimuksen avulla ja käytännön käyttäytymisen muutosten aikaansaamiseksi. Tämän ei pitäisi rajoittua teoreettisiin keskusteluihin, vaan sen tulisi siirtyä kohti sellaisten erityisten menetelmien esittelyä, joita voidaan soveltaa tosielämässä.
Koska kaikilla moraalisilla teoilla on oikeutuksen ja motivaation aspekteja, etiikan on käsiteltävä oikeutuksen ja motivaation tehtäviä tasapainoisesti kaikilla moraalin osa-alueilla. Tässä vaiheessa kaikkia hyveitä on aina pohdittava ja tarkasteltava oikeutuksen näkökulmasta, ja kaikkia velvollisuuksia on täytettävä realistisen motivaation näkökulmasta. Näin tekemällä eettinen elämä voi juurtua rikkaampaan ja käytännöllisempään muotoon. Tämä edistää suuresti paitsi yksilöiden moraalista kasvua myös koko yhteiskunnan moraalista kypsyyttä. Viime kädessä etiikan on edelleen täytettävä tehtävänsä käytännöllisenä kurina ihmiselämän ja yhteiskunnan laadun parantamiseksi.
Tämä eettiseen lähestymistapaan voidaan toteuttaa koulutuksen ja yhteiskunnallisten instituutioiden kautta. Esimerkiksi kouluopetuksen tulisi opettaa eettisiä arvoja ja periaatteita samalla, kun se tarjoaa erilaisia kokemuksellisia aktiviteetteja, jotka mahdollistavat oppilaiden soveltaa näitä arvoja käytäntöön. Lisäksi yritysten ja hallitusten tulisi täyttää yhteiskunnallinen vastuunsa eettisen johtamisen ja käytäntöjen kautta ja luoda ympäristö, jossa kansalaiset voivat luonnollisesti harjoittaa eettistä käyttäytymistä. Näiden toimien kautta etiikka voi luoda perustan sekä yksilöiden että yhteiskunnan kasvulle.
