Miten rikosoikeudelliset seuraamukset pitäisi suunnitella minimoimaan rikollisuuden ehkäisemisestä aiheutuvat kustannukset? Oikeudellisesta taloudellisesta näkökulmasta analysoimme tasapainoa rangaistuksen tehokkuuden ja sen sosiaalisten kustannusten välillä.
Oikeustalouden, joka on lain ja taloustieteen metodologia, näkökulmasta rikoksella on monenlaisia kustannuksia. Rikollisuus vaikuttaa kielteisesti yhteiskuntaan aiheuttamalla uhreille ruumiin- tai omaisuusvahinkoja, ja yhteiskunta joutuu maksamaan erilaisia oikeudellisia ja hallinnollisia kuluja rikollisuuden ehkäisemiseksi. Siksi rikosten pelottamisen kustannukset voidaan optimoida minimoimalla yhteiskunnalle aiheutuvat kokonaiskustannukset, jotka ovat rikollisuuden nettokustannukset ja rikosten pelottamisen kustannukset.
Rikollisuuden torjuntakustannusten optimointitasoa voidaan tarkastella rikollisuuden tason ja kustannusten välisen suhteen perusteella, joka edustaa rikollisen käyttäytymisen esiintymistiheyttä ja intensiteettiä. Rikollisuuden yhteiskunnallisten kokonaiskustannusten minimointi voidaan ymmärtää selkeämmin käyttämällä taloudellisen raja-arvon käsitettä. Rikollisuuden pelotteen tason nostamista on tehokasta jatkaa, kunnes rikosten pelotetason nostamisesta yhdellä lisäyksiköllä aiheutuvat yhteiskunnalliset kustannukset ovat samat kuin lisäsosiaalinen hyöty. Tämän tason yläpuolella rikollisuuden ehkäisystä tulee tehotonta. Sen vuoksi tiukka rikollisuuden ehkäiseminen ei välttämättä johda pelotteen optimaalisiin kustannuksiin.
Rikollisuuden ehkäisyn kannalta rikosoikeudelliset seuraamukset ovat keino ehkäistä rikollisuutta, koska ne saavat ihmiset tuntemaan rangaistuksen tuskaa tai pelkoa. Rikosoikeudellisia seuraamuksia määrätään, kun käyttäytyminen on sosiaalisesti ei-toivottua siinä mielessä, että yhteiskunnalle aiheutuva haitta on suurempi kuin toimijan hyöty. Tämä ei tarkoita, että kaikki yhteiskuntaa vahingoittava käyttäytyminen olisi kohdistettu. Usein on kuitenkin vaikea saada tarkkaa tietoa tietyn käyttäytymisen toimijan hyödystä ja haitoista yhteiskunnalle. Tästä syystä rikosoikeudelliset seuraamukset on suunniteltava siten, että niissä otetaan huomioon lainvalvontaviranomaisten puutteelliset tiedot.
Tarkastellaanpa rikosoikeudellisten seuraamusten eri toimintojen joukossa rikosoikeudellisten seuraamusten optimaalista tasoa rikosten ehkäisemiseksi. Oletetaan esimerkiksi, että tehdessään teon, joka aiheuttaa 10 sosiaalista haittaa, kukin toimija voi odottaa saavansa näyttelijälle A 50, näyttelijälle B 4 ja näyttelijälle C 7, ja suurin odotettu seuraamus on 5. Oletetaan kuitenkin, että oikeusviranomainen voi erottaa näyttelijän A ja näyttelijän B, mutta ei pysty erottamaan toisistaan, kun näyttelijän B ja näyttelijän C hyöty on toisessa sanassa. perusteltu syy, kuten itsepuolustus, mutta emme tiedä onko se 50 vai 4, kun sellaista syytä ei ole. Käyttäytyminen kuitenkin pelottuu, kun odotettu sanktio on suurempi tai yhtä suuri kuin odotettu hyöty ja käyttäytymisen hyödyn ja haitan suuruus on mitattavissa.
Tässä tapauksessa A-luokan käyttäytymistä voidaan pitää sosiaalisesti toivottavana. Emme kuitenkaan tiedä, ovatko ne luokkaa B vai C, joten voimme soveltaa vain samaa seuraamusta. Jos niille odotettu rangaistus on 4, B-käyttäytyminen estyy, mutta C-käyttäytyminen ei peloteta. Odotetun seuraamuksen nostaminen viiteen, odotettuun enimmäisseuraamukseen, on tehotonta, koska se ei muuta B:n ja C:n käyttäytymiseen kohdistuvaa varoittavaa vaikutusta, mutta C:n käyttäytymisen sanktio maksaa enemmän. Jos sanktiot lopulta määrätään, kustannusten kannalta optimaalinen odotettu seuraamus ei ole 5, joka on suurin odotettu seuraamus, vaan 5, joka on pienin odotettu seuraamus, joka estää B:n käyttäytymisen. Joissakin tilanteissa sanktio 4 voi kuitenkin olla optimaalinen odotettu seuraamus.
Yllä oleva keskustelu koskee sanktioiden voimakkuuden valintaa olettaen, että seuraamuksen todennäköisyys eli todennäköisyys saada rikoksentekijä kiinni ja rankaista on annettu tietyllä tasolla. Todellisessa maailmassa on kuitenkin tilanteita, joissa meidän on otettava huomioon sekä sanktioiden todennäköisyys että näyttelijän ominaisuudet. Tarkastellaan tapausta, jossa seuraamuksen ankaruus on 5 vuotta vankeutta ja seuraamuksen todennäköisyys on 40 % verrattuna tapaukseen, jossa seuraamuksen ankaruus on 20 vuotta vankeutta ja seuraamuksen todennäköisyys on 10 %. Molemmissa tapauksissa odotettu rangaistus on 2 vuotta vankeutta. Jos toimija pitää molempia seuraamuksia vastaavina eli "riskineutraalina toimijana", niillä on molemmissa tapauksissa sama rikollinen pelotevaikutus. Kuitenkin vähentämällä seuraamusten todennäköisyyttä 40 prosentista 10 prosenttiin havaitsemisen ja pidätyksen kustannukset pienenevät, joten jälkimmäinen, korkeampi seuraamus ja pienempi seuraamusten todennäköisyys, on tehokkaampi pelote.
Jos toimija on kuitenkin "riskiä suosiva toimija", joka pitää parempana pienempää suuremman tuomion todennäköisyyttä suuremman pienemmän tuomion todennäköisyyden sijaan, seuraamuksen todennäköisyyden lisääminen on tehokkaampi pelote kuin rangaistuksen ankaruuden lisääminen. Jos riskiä suosivalla toimijalla on 40 %:n todennäköisyys joutua seuraamukseen, seuraamuksen ankaruuden on oltava alle 5 vuotta, jotta sillä olisi sama pelotevaikutus kuin jos seuraamuksen ankaruus olisi 20 vuotta vankeutta ja todennäköisyys joutua seuraamukseen olisi 10 %. Tämä vähentää sanktioiden määräämisen kustannuksia.
Lyhyesti sanottuna oikeuslääketieteellisestä taloudellisesta näkökulmasta voidaan nähdä, että kovemmat rangaistukset eivät ole ainoa tapa estää rikollisuutta. Sosiaaliset kustannukset huomioiva rikospolitiikka voi olla tehokkaampaa rikollisuuden vähentämisessä. Tärkeä strategia voi olla esimerkiksi koulutusohjelmien lisääminen ja uudelleenkotouttamistuki uusimisen ehkäisemiseksi. Vaikka tämä voi olla kallista lyhyellä aikavälillä, se voi osaltaan alentaa rikollisuutta ja vähentää sosiaalisia kustannuksia pitkällä aikavälillä.
Lisäksi rikostekninen taloudellinen lähestymistapa voi auttaa lisäämään rikosoikeudellisten seuraamusten oikeudenmukaisuutta ja tehokkuutta. Tasapainottamalla sosiaalietuja ja kustannuksia oikeudellisia seuraamuksia suunniteltaessa lisätään oikeusjärjestelmän uskottavuutta ja yhteiskunnan resursseja käytetään tehokkaammin. Taloudellinen lähestymistapa rikosten ehkäisyyn tarjoaa uuden suunnan rikospolitiikalle ja voi edistää tehokkaampien ja kestävämpien rikosten ehkäisystrategioiden kehittämistä.
