Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme ihmisen kloonausteknologian mahdollisia lääketieteellisiä hyötyjä sekä siitä johtuvia eettisiä kiistoja ja huolenaiheita ihmisarvon loukkaamisesta.
Yhteiskunnan, tieteen ja teknologian kehittyessä ihmiset ovat luonnostaan edistyneet eettisesti. Nämä muutokset eivät ole pelkästään teknologisen kehityksen tulosta, vaan myös syvällisen pohdinnan tulosta ihmisarvosta ja elämän arvosta. Nykyäänkin tärkeimpinä näkökohtina erilaisissa tieteellisissä ja teknologisissa tutkimushankkeissa on oltava ihmisarvo ja elämän arvo. Tällaisten eettisten näkökohtien ei tulisi olla pelkkiä ihanteita, vaan tieteellisen tutkimuksen ja kokeilun olennaisia kriteerejä. Aikaisemmin eettiset kysymykset usein unohdettiin tieteellisen edistyksen tavoittelussa, mutta nykyään ihmiset ymmärtävät, että etiikka ja tiede eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan pikemminkin täydentävät toisiaan.
Esimerkiksi kun eettiset näkökohdat aiemmin laiminlyötiin ihmiselämää koskevassa tutkimuksessa, nykyään itse tutkimus voi olla mahdotonta ilman eettisten standardien tarkkaa noudattamista. Tämä tarkoittaa, että kyse ei ole enää pelkästään tieteen ja teknologian edistymisestä, vaan yhä tärkeämmäksi on tullut se, miten hyvin ihmisarvoa suojellaan prosessin aikana. Tämän seurauksena pohditaan yhä enemmän, pitäisikö tutkimusta edetä keskittymällä tieteellisen ja teknologisen kehityksen hyötyihin vai priorisoimalla eettisiä näkökohtia. Toisin sanoen tieteellisen ja eettisen harkinnan välinen ristiriita on tullut väistämättömäksi.
Yksi tällainen esimerkki on kloonaustutkimus. Kun ihmiset ajattelevat kloonausta, ensimmäisenä mieleen tulee yleensä kloonattu lammas Dolly. Heinäkuussa 1996 Dolly – maailman ensimmäinen kloonattu eläin, joka syntyi lukemattomien yritysten jälkeen – lähetti shokkiaaltoja tiedeyhteisössä. Ne, jotka näkivät tämän tutkimuksen menestyksen, tunsivat todennäköisesti valtavaa odotusta, mutta samaan aikaan he pelkäsivät, että ihmisen kloonausteknologian valmistuminen ei olisi kaukana. Kun sana "ihminen" lisätään "kloonaukseen" – prosessiin, jossa luodaan geneettisesti toisen kanssa identtinen yksilö – suurin osa ihmisistä todennäköisesti vastustaa sitä, vedoten ensisijaisesti bioeettisiin huolenaiheisiin. Tämä johtuu siitä, että ihmisarvon loukkaamisen riskiin liittyy merkittäviä huolenaiheita. Tuoko ihmisen kloonaustutkimus todella meille enemmän haittaa kuin hyötyä? Pitäisikö ihmisen kloonaustutkimusta välttää kokonaan?
Miten ihmisen kloonaustutkimusta voitaisiin hyödyntää? Mitä hyötyjä se tarjoaa ja mitä edistysaskeleita se voisi tuoda ihmiskunnalle? Ensinnäkin ihmisen kloonaustutkimus ei rajoitu "lisääntymiskloonaukseen", jossa luodaan yksilön täydellinen kopio. On myös tutkimusta, kuten "terapeuttinen kloonaus", jossa käytetään samaa periaatetta alkioiden luomiseen alkion kantasolujen saamiseksi. Tällaista tutkimusta voidaan pitää myönteisenä siinä mielessä, että sillä on potentiaalia tarjota konkreettisia hyötyjä, kuten sairauksien hoitoa.
Alkio määritellään vaiheeksi siitä hetkestä, kun hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohtuun, kahdeksanteen raskausviikkoon asti. Hedelmöitetystä munasolusta, joka on noin neljästä viiteen päivään vanha, poistetaan soluryppäät ja sijoitetaan olosuhteisiin, jotka edistävät jatkuvaa solujen jakautumista. Kun riittävä määrä alkioita on kloonattu, ne indusoidaan erilaistumaan lihas- tai hermokudokseksi. Vaihtoehtoisesti elimet, joita viljellään esimerkiksi somaattisten solujen tumansiirron avulla – jossa käytetään potilaan somaattisia soluja – voivat edistää parantumattomien sairauksien hoitoa ja ihmiselämän pidentämistä. Tämä voisi esimerkiksi johtaa uusiin lääketieteellisiin edistysaskeliin, jotka pystyvät pelastamaan ihmisiä, jotka kärsivät tällä hetkellä hoitamattomista sairauksista.
Emme kuitenkaan saa sivuuttaa eettisiä kysymyksiä, joita tällaisten teknologioiden kehitys herättää. Onko ihmiskloonausteknologian avulla syntyvä vauva "syntynyt" vai pelkästään "tehty"? Täytyykö ihmiskloonausteknologian avulla syntyneen vauvan olla olemassa itsenäisenä moraalisena subjektina, joka on tuotettu toisten tarkoituksiin ja jota pidetään pelkästään työkaluna? Tällaiset kysymykset pakottavat meidät pohtimaan, mihin meidän tulisi vetää ihmiskloonausteknologian eettiset rajat.
Ensinnäkin, koska on jo olemassa monia pariskuntia, jotka tarvitsevat avustettua lisääntymistä, ensimmäisen kysymyksen osalta ei näytä olevan juurikaan syytä huoleen. Se, että yksilö on klooni, ei tarkoita, että meidän pitäisi suhtautua häneen eri tavalla kuin muihin. Mielestäni on väärin pitää kloonattuja yksilöitä pelkästään tarpeidemme täyttämiseen tarkoitettuina olentoina. Jos ihmisten kloonausta tapahtuisi, olisiko olemassa riski, että ihmisen yksilöllisyys katoaisi ja olisiko autonomia uhattuna? Voisi olla hyödyllistä tarkastella identtisten kaksosten tapausta. Kuten kloonatuilla yksilöillä, heillä on sama geneettinen tieto. Tarkoittaako se, että voimme jättää huomiotta heidän yksilölliset persoonallisuutensa ja autonomiansa, vaikka heillä on sama fyysinen ulkonäkö? Tässä suhteessa uskon, että ympäristötekijöillä on paljon suurempi rooli. Aivan kuten eri ympäristöissä kasvatetut kaksoset voivat näyttää identtisiltä, mutta heillä voi olla täysin erilaiset persoonallisuudet ja ajattelutavat.
Jos kloonattuja yksilöitä pidetään vain hyödynnettävinä välineinä ja kloonaustutkimusta tehdään voittoa tavoitellen, se tulisi tietenkin oikeutetusti kieltää. Uskon, että jos kloonausteknologian väärinkäytön hillitsemiseksi laaditaan oikeudellisia ja sosiaalisia säännöksiä, ihmisen kloonausteknologia voisi saavuttaa menestystä, joka tuo meille enemmän hyötyä kuin haittaa. Yhteiskuntamme on jo luonut erilaisia eettisiä standardeja ja oikeudellisia määräyksiä tieteen ja teknologian kehityksen tukemiseksi. Esimerkiksi tekoälystä ja geenimuokkausteknologiasta on olemassa oikeudellisia määräyksiä ja eettisiä keskusteluja. Vastaavasti ihmisen kloonausteknologian osalta voimme määritellä selkeästi sen rajat yhteiskunnallisen konsensuksen kautta.
Katsotaanpa taaksepäin ihmiskunnan historiaan. Uuden empiirisen tiedon kertyminen ja lukuisat edistysaskeleet ovat aiheuttaneet muutoksia ihmiskunnassa. Sama pätee eettisiin standardeihin. Aivan kuten eettinen tietoisuus on kasvanut ajan myötä, kloonaustutkimuksen mahdollisuuksien avautuessa myös uusi ymmärrys ihmiskunnasta – sekä vastaavat säännökset ja eettiset standardit – muotoutuu. Lisäksi nämä eettiset standardit eivät ainoastaan estä tieteellistä ja teknologista kehitystä, vaan ne ohjaavat teknologian suuntaa niin, että se voi tuoda todellista hyötyä ihmiskunnalle.
Ihmiset pelkäävät tuntematonta. Vaikka kielteiset tunteet ovat laajalle levinneitä, koska ihmiskloonaustutkimuksen mukanaan tuoma tulevaisuus on epävarma, ehdoton hylkääminen ei ole ratkaisu. Tieteellinen kehitys on joskus mullistavaa. Ihmiskloonaustutkimus, johon voi liittyä lukemattomia riskejä, voi myös saavuttaa menestystä, joka tuo mukanaan valtavan muutoksen vaarallisen nuorallakävelyn jälkeen. Jos tällainen menestys saavutetaan kuitenkin eettiset perusteet huomiotta jättäen, lopputulos voi olla tragedia ihmiskunnalle. Siksi on äärimmäisen tärkeää etsiä polkua, jossa tiede ja etiikka etenevät yhdessä.
