Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme, ovatko ihmisen kloonaamiseen liittyvä vastenmielisyys ja pelko perusteltuja syitä vastustukselle tieteellisen näytön perusteella.
Kun Dolly-lampaiden kloonauskoe paljastettiin maailmalle 24. helmikuuta 1997, monet tiedemiehet ja suuren yleisön jäsenet kiinnostuivat somaattisten solujen kloonauksesta. Vaikka kloonaustekniikat ovat ajan myötä tulleet laajalti tunnetuiksi, on edelleen ihmisiä, jotka hautovat selittämätöntä vastenmielisyyttä ja pelkoa ihmisen kloonausta kohtaan. Tunnettu biologi Leon Kass totesi kerran: "Kloonauksen vastainen vastenmielisyys on ainoa jäljellä oleva ääni, joka huutaa ihmisyytemme ytimen puolustamiseksi." Tällä tavoin jotkut ihmiset vastustavat edelleen ihmisen kloonausta kutsuen sitä vastenmieliseksi. Mutta onko tämä vastenmielisyys todella riittävän vakuuttava syy kenellekään vastustaa ihmisen kloonausta? Haluaisin keskustella siitä, voiko ihmisten ihmisen kloonausta kohtaan tuntema vastenmielisyys objektiivisesti oikeuttaa sen hylkäämisen.
Onko mahdollista luoda kloonattu ihminen, jolla on samat geenit kuin minulla, käyttämällä somaattisten solujen kloonaustekniikkaa? Yritetään pukea sanoiksi niiden ajatuksia, jotka vastustavat ihmisen kloonausta inhon perusteella. Ehkä ilmaus "lapset, jotka on luotu tyydyttämään haluja" – termi, jota tiedemiehet tässä kirjassa käyttävät kuvaamaan somaattisten solujen kloonauksella luotuja lapsia – on sopivin. Aivan kuten elokuvan *Saari* kohtaus, jossa kuvataan elinsiirtoja varten luotuja kloonattuja ihmisiä, tässäkin käytetään kloonaustekniikkaa geneettisesti identtisten kloonien käsittelemiseen kertakäyttöisinä hyödykkeinä. Kuvitellessaan tilanteen, jossa ihmisarvo on alennettu pohjalle, ihmiset todennäköisesti vapisevat inhosta ja pelosta. Tällaisista kuvitelmista huolimatta somaattisten solujen kloonaustutkimuksen nykytilan tarkastelu paljastaa, että tämä on erittäin epärealistinen skenaario. Ihmisen kloonaus, jossa yhdistyvät somaattisten solujen kloonaustekniikka ja geenitekniikka, voi olla teoriassa mahdollista, mutta toistaiseksi se on unelma, joka on ulottumattomissamme. Vaikka se tulevaisuudessa olisi mahdollista, ihmisen fenotyypin ilmentymiseen vaikuttavat paitsi geenit myös useat tekijät, kuten elämänkokemukset. Siksi ajatus siitä, että kloonattu ihminen voidaan luoda pelkästään geneettisen replikaation avulla, on karkea liioittelu. Ihmiskloonausta kohtaan hautoma vastenmielisyys ja pelko johtuvat viime kädessä oletuksista, joilla ei ole tieteellistä pohjaa. Monet näihin todistamattomiin lähtökohtiin perustuvat tarinat ja keskustelut sumentavat ihmisten harkintakykyä ja estävät heitä arvioimasta tarkasti ihmiskloonauksen nykytilaa, tulevaisuudennäkymiä, rajoituksia ja ratkaisuja. Jos keskusteluja ihmiskloonauksen kielteisistä puolista käydään ilman objektiivista näyttöä ja harkintaa, se johtaa vain ennakkoluuloihin ja vinoumiin kloonausteknologiaa kohtaan. Lisäksi se johtaa siihen, että myös ihmiskloonauksen myönteiset puolet jäävät huomiotta.
Toinen virhe, jonka ihmisen kloonausta vastustavat usein tekevät, on asian hämärtäminen esittämällä tunteisiin vetoavia argumentteja ikään kuin ne olisivat objektiivisia tosiasioita. Itse asiassa kirjan pääteksti kyseenalaistaa ihmisen kloonauksen tarkastelun pelkästään hyödyllisyyden näkökulmasta ja mainitsee ihmisten kaupallistamisen ja ihmisarvon menetyksen vastustamisen syinä. Esimerkiksi luku 5 vastustaa suvuttomasti lisääntyneitä ihmisiä mainitsemalla yksilöllisen ainutlaatuisuuden ja vanhempien ja lasten välisen siteen murenemisen. Tämän argumentin taustalla on kuitenkin ihmiskunnan vuosien ajan vaalima julkinen pettymyksen ja vastenmielisyyden tunne. Lisäksi luku 3 ei selitä syitä ihmisen kloonausta kohtaan tunnetun perustavanlaatuisen vastenmielisyyden taustalla. Siitä huolimatta se väittää, että tätä vastenmielisyyttä tulisi pitää vaistonvaraisena varoituksena, aivan kuten vastenmielisyyttä insestiä kohtaan. Pohjimmiltaan se määrittelee ihmisen kloonauksen ihmisluonnon loukkaukseksi ja poikkeamaksi luonnollisista ihmisen menetelmistä.
Ihmisen kloonausta vastustavat esittävät argumenttejaan antamalla luonnolle ja ihmisluonnolle subjektiivisia arvoja. Tämä lähestymistapa ei tarjoa objektiivista ja tieteellistä selitystä ihmisen kloonauksen herättämälle vastenmielisyydelle ja vaistonvaraiselle vastustukselle. Viime kädessä tällaisesta tunteellisesti latautuneesta keskustelusta puuttuu looginen vakuuttavuus ja pätevyys.
Saatat tätä esseetä lukiessasi ajatella, että vastustan itse ihmisen kloonauksen vastustamista. Tämän esseen tarkoituksena ei kuitenkaan ole ilmaista henkilökohtaista mielipidettäni ihmisen kloonauksesta, vaan pikemminkin keskustella mielipiteen ilmaisun edellytyksistä ja ajattelutavasta. Mitä ehtoja pätevän argumentin ihmisen kloonausta vastaan on täytettävä? Meidän on tarkasteltava ihmisen kloonauksen teknologiaa tieteellisesti ja realistisesti. Meidän on ensin tehtävä puolueeton arvio siitä, missä määrin geenimanipulaatio ja ihmisen kloonaus ovat teknisesti ja realistisesti toteutettavissa, asetettava asianmukaiset rajat ja sitten jatkettava keskustelua. Lisäksi keskustelu ihmisen kloonauksesta koskee pohjimmiltaan sellaisen teknologian oikeutusta, jota ei vielä ole olemassa. Näin ollen keskustelu voi luonnollisesti kehittyä enemmän kuin muissa keskusteluissa mielikuvissamme olevien mielikuvien ja käsitysten pohjalta. Tässä prosessissa meidän on kysyttävä, keskustelemmeko tahattomasti epärealistisista mahdollisuuksista ikään kuin ne olisivat toteuttamiskelpoisia. Tämän vakiintuneen viitekehyksen puitteissa meidän on tutkittava erilaisia mahdollisuuksia ja arvioitava objektiivisesti ongelmia, joita voisi syntyä muutamista realistisen potentiaalin omaavista skenaarioista. Lisäksi meidän on ensin keskityttävä ponnisteluissamme ratkaisujen ja vastausstrategioiden kehittämiseen sekä pohdittava moraalisia kysymyksiä, joita nämä toteuttamiskelpoiset mahdollisuudet saattavat herättää.
