Vaikka tunteet ovat yksilöllisiä, myötätunto antaa meille mahdollisuuden ymmärtää ja empatiaa toisten kärsimyksiä, mikä on tärkeä tekijä moraalin muokkaamisessa ja sosiaalisen harmonian saavuttamisessa.
Tarkkaan ottaen, tuntemuksiani ei missään tapauksessa voida jakaa muiden kanssa, koska ne syntyvät fyysisen kehoni kautta. Kehoni kuuluu vain minulle, ja siksi kehossani syntyviä tuntemuksia ei voida siirtää ruumiini ulkopuolelle toisen kehoon. Tästä syystä emme periaatteessa voi jakaa mitään sensaatiota toisen henkilön kanssa. Tunteet ovat yksilöllisiä ja ohimeneviä. Siksi, jos olemme liian herkkiä omille kivun tai nautinnon tunteillemme, olemme alttiita jäämään kiinni omaan yksilöllisyyteemme. Toisin sanoen liiallinen herkkyys nautinnolle ja kipulle voi tehdä ihmisestä itsekeskeisen ja itsekkään. Saatamme aiheuttaa toisten kärsimystä välttääksemme kärsimyksen itse.
Tällä yksilöllisyydellä ja aistien rajallisuudella on myös tärkeitä seurauksia sosiaalisissa suhteissa. Kun yksilöt keskittyvät omiin aisteihinsa, heidän on vaikea empatiaa tai tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Tämä voi johtaa konflikteihin ja eripuraisiin kaikilla elämänalueilla, mukaan lukien koti, työ ja ystävyyssuhteet. Siksi on välttämätöntä, että yksilöt kiinnittävät huomiota toisten ihmisten aisteihin ja kokemuksiin sen sijaan, että keskittyisivät vain omiin. Tämä asenne on tärkeä tekijä yhteisön harmonian ja yhteistyön edistämisessä. Lisäksi aistillisen yksilöllisyyden voittaminen sosiaalisissa suhteissa on välttämätöntä kommunikoinnin ja solidaarisuuden rakentamiseksi toisten kanssa, joka perustuu luottamukseen ja ymmärrykseen.
Mikä sitten tekee meille mahdolliseksi olla herkkä universaalille kivulle ja universaalille nautinnolle ilman, että me uppoutuisimme kivun ja nautinnon tuntemuksiin? David Humen mukaan se on peruskyky, joka on luontainen mieleemme: myötätunto. Englanninkielinen sana "sympathy" tulee kreikan sanasta "sympatheia", joka on yhdistelmä prepositiota "syn", joka tarkoittaa "kuten" ja sanaa "pathos", joka tarkoittaa "tunnetta" tai "tunnetta". Toisin sanoen myötätunto tarkoittaa jakaa paatos, erityisesti surun tai tuskan tunteita.
Koska aistikykymme ovat universaaleja, toisen ihmisen kipu voi laukaista samanlaisen reaktion mielessämme ulkoisten merkkien, kuten ilmeiden, eleiden tai äänien, kautta. Vaikka emme voi tuntea toisen ihmisen tuskaa tarkasti, voimme epäsuorasti kuvitella ja arvata, miltä hänestä tuntuu. Tämä aistinvaraisen empatian kyky on perustavanlaatuinen sidosvoima ihmisyhteiskunnassa. Historiallisesti myötätunnolla on ollut tärkeä rooli ihmisyhteisöjen moraalisen perustan muovaamisessa. Esimerkiksi monet ihmiset ojentavat spontaanisti auttavan kätensä sodan tai katastrofin aikana, mikä on myötätuntoa. Myötätunto on ollut tärkeä teema myös kirjallisuudessa ja taiteessa. Kirjallisten ja taiteellisten teosten kautta voimme ymmärtää toisten tunteita ja kehittää syvempää empatian tunnetta.
Kun kuvittelemme jonkun toisen tuskan, muodostamme siitä mielikuvan mielessämme. Jos olemme erittäin herkkiä tai jos kärsimyksen näky on erityisen kauhistuttava, kärsimyksen henkinen varjo voi tuntua yhtä elävältä ja voimakkaalta kuin se olisi itse kärsimys. Toisen kärsimyksen tunteminen, joko vahvasti tai heikosti, on myötätuntoa. Lyhyesti sanottuna herkkyys kärsimykselle, jonka muiden kärsimys herättää sydämessä, on myötätuntoa. Myötätunto rikastuttaa yksilön elämää ja vahvistaa sosiaalisia suhteita.
Myötätunnolla on myös tärkeä rooli koulutuksessa. Koulutuksen avulla voimme kasvattaa myötätuntoa ja kehittää kykyä ymmärtää toisten tunteita. Esimerkiksi erilaisilla vapaaehtois- ja yhteisötoiminnalla koulut voivat opettaa oppilaita ymmärtämään toisten tuskaa ja mielihyvää sekä oppimaan yhdessä elämisen arvoa. Tällainen koulutus voi auttaa opiskelijoita harjoittamaan välittämistä ja empatiaa muita kohtaan aikuisena.
Tämä myötätunto, joka on luontainen kaikille ihmisille, on moraalin todellinen perusta. Moraali perustuu välittämiseen toisista. Mutta jos olemme herkkiä vain omille nautinnoillemme ja kipuillemme ja välinpitämättömiä toisten iloille ja suruille, moraali on mahdotonta alusta alkaen. Vain henkilö, joka on yhtä haluton näkemään toisten kärsivän kuin välttämään itse kärsimystä ja joka etsii muiden iloa kuten omaa iloaan, voi olla moraalinen ihminen.
Siksi myötätunto on tärkeä tekijä, joka edistää henkilökohtaista moraalista kasvua. Myötätunnon avulla voimme ymmärtää toisten tunteita ja kokemuksia ja luoda osallistavamman ja yhteistyökykyisemmän yhteiskunnan. Tällä on myönteinen vaikutus henkilökohtaiseen onnellisuutemme lisäksi koko yhteiskunnan onnellisuuteen ja vaurauteen. Kun ymmärrämme ja ymmärrämme toistemme tuskaa ja mielihyvää, voimme rakentaa paremman maailman. Loppujen lopuksi myötätunto on kestävän kehityksen ja yhteiskuntamme rauhan keskeinen hyve.
